Martti Jylhä: Matkalle tarvitaan aina matkavakuutus

04.07.2017

Laukkujen pakkaaminen ja reissuun lähteminen tarkoittaa kohdallani hyvää ja pahaa.  Pahimmillaan olen ollut poissa kotoa yhteensä 200 päivää vuodesta, mutta samalla se tarkoittaa urheilijalle positiivisia asioita. Mitä enemmän kisareissuja tulee, sitä paremmin ladulla kulkee, sillä kisareissut vievät ympäri maailmaa. Ensimmäisen kerran osallistuin maailman cupin osakilpailuun 2006 eli viimeiset kymmenen vuotta olen aktiivisesti kiertänyt maailmaa ja siihen on mahtunut monenlaista matkaa, niin urheilun kuin vapaa-ajan saralla.

Huhtikuussa on aikaa talviurheilijan kesälomalle niin kutsutun ylimenokauden aikaan ja tänä vuonna matkasin Balille surffiaaltojen ja sukelluksen perässä. Viime vuonna samaan aikaan reissasin Havaijille samasta syystä ja pelkästään näiden reissujen väliin mahtui parikymmentä leiriä sekä kisamatkaa. Matkakuumeeseen urheilijan, ainakaan hiihtäjän, matkustaminen ei tuo suurta helpotusta, sillä omat kisareissut ovat kaukana luksuksesta. Upeista maisemista harjoitellessa pääsee nauttimaan. Matkustus tuo omat riskitekijät, sillä esimerkiksi lentokoneessa taudit tarttuvat helposti ja bakteerikanta ruokailuissa on erilainen. Vietämme niin paljon aikaa reissussa, että pakostakin toisinaan sattuu ja tapahtuu. Olen jäänyt jumiin kotimatkalle tuhkapilven takia, sairastunut ennen reissua, joutunut jalan kipsaukseen matkalla ja odottanut matkatavaroita useamman päivän ajan kohteeseen saapumisen jälkeen. Viime vuonna Havaijilla ilman ennakkoilmoitusta kaikki maksukorttini suljettiin kopiointiepäilyksen takia ja olin toisella puolella maailmaa ilman rahaa. Sotshin Olympialaisten valmistautumisleiri oli tarkoitus pitää pienessä idyllisessä italialaiskylässä, mutta jäimmekin jumiin lumimyrskyyn vuorille. Hetken näytti siltä, että ainoa keino selviytyä ajoissa leirin aikana järjestettyyn maailman cupin-kisaan olisi lasketella alas vuoren rinnettä pitkin, mutta onneksi aura-auto pääsi lopulta luoksemme. Kerran aikataulumme menivät uusiksi Venäjällä ja uuteen reititykseen kuului pysähdys Valko-Venäjällä emmekä saaneet liikkua lentokentällä vapaasti. Jouduimme odottamaan pienessä huoneessa ilman ruokaa ja juomaa, mutta siitäkin selvittiin kokemusta rikkaampana.

Urheilijana yksi tärkein asia on riskien ennakointi ja ennaltaehkäisy. Kotimaassa tämä tarkoittaa pitkälti terveenä pysymistä eli esimerkiksi talviaikaan leffateatterit ja muut yleisötilaisuudet ovat pannassa. Ennen tärkeitä kisoja pidän Suomessa ja matkustaessa aasialaisturisteilta tuttua maskia suuni edessä. Muutoin ulkomailla ennakointi tapahtuu pitkälti matkavakuutuksen kautta. Oli kyse urheilijasta tai turistista, aika on rahaa, etenkin lomalla. Matkavakuutus takaa sen, että pääsen hoitoon heti eikä kuluja tarvitse kauhistella. Eurooppalainen sairaanhoitokortti käy vain julkisessa terveydenhuollossa, mutta jos matkalla on vain muutaman päivän, yksityinen hoitolaitos on lähes ehdoton valinta. Paljon reissatessa olen myös ymmärtänyt, että vakuutus ei voi korvata kaikkea, mutta sen avulla suurimmat riskitekijät voidaan korvata. Jos loukkaannun ulkomailla enkä kykene lentämään, vakuutuksen avulla minulle voidaan järjestää nopeasti vaihtoehtoinen kuljetus kotiin. Kerran kisareissulla ulkomailla rikoin toisen nilkkani nivelsiteet, siellä koko jalkani kipsattiin ja matkustin Suomeen välittömästi. Lentokentältä taksi vei minut suoraan lääkärin vastaanotolle ja olisin päässyt leikkaukseen saman päivän aikana, kiitos matkustajavakuutuksen. Kipsi otettiin pois ja lopulta selvisin ilman leikkauspöytää ja asianmukaisen kuntoutuksen avulla olin elämäni kunnossa seuraavalla kaudella. Kun matkoilla tehdään kilpaurheilua tai siihen tähtäävää harjoittelua, ei useimmat vakuutukset korvaa siinä tapahtuvaa loukkaantumista ilman lisävakuutusta. Sama pätee moneen tavalliseen turistin harrastukseen, vaikka sitä kokeilisi vain kerran. Välttämättä kovin moni ei reissuillaan harrasta vaikkapa vuorikiipeilyä, mutta sukellus kuuluu monen loman suosikkiaktiviteetteihin, niin myös minulla. Pakko myöntää, että tämän meinaan itsekin aina unohtaa ja joka kerta päivää ennen ensimmäistä sukellusta soittelen vakuutusyhtiöön pikku paniikissa.

Kuten jo aiemmin sanoin, urheilijan matkat eivät sisällä luksusta. Suuri osa maailman cupista käydään Keski-Euroopassa ja käytännössä kaikissa hotelleissa on parisänky. Se on varmasti mukavaa maajoukkueen muutamalla pariskunnalle, mutta 120 cm leveä parisänky ei kuitenkaan ole suurinta herkkua, kun sen jakaa 190 cm pitkän ja 90 kiloa painavan joukkuekaverin kanssa. Maajoukkueen kautta olen löytänyt monta hyvää ystävää, mutta välillä olisi kiva pitää tietty etäisyys siihen parhaaseenkin kaveriin. Vaikka nautinkin paljon matkustelusta, aina kisareissuilta palatessa tulee kliseisesti mietittyä, että kotimatka on paras matka. Silti lähes aina on uusi reissu suunnitteilla ja kommellukset naurattavat myöhemmin.

Mukavaa kesää kaikille ja turvallista lomailua!

-Martti-

Lue myös: Martti Jylhä- Folksamin kummiurheilija